Luonnolliset kankaat
Onko luonto ystäväsi ja haluaisitko siirtyä myös ompeluprojekteissasi laadukkaisiin luonnon materiaaleihin? Ota täällä selvää luonnollisista kankaista ja aloita ompelu. Nauti kesästä hyvän kirjan parissa järven rannalla yllä itse tehty pellavainen tai puuvillainen T-paita!
Pellava
Pellava on luonnonkuitu, jota saadaan vanhan kulttuurikasvin, pellavan, varsista. Viisikukkaiset pellavan kukinnot ovat vaaleansinisiä, ja kasvi kasvaa 60–100 cm korkeaksi. Pellava korjataan maasta juurineen (nyhdetään) ja kuivatetaan nippuina. Varret rikotaan, jotta kuitu saadaan talteen. Kuidusta kehrätään lankaa, ja kudotaan lopulta pellavakankaaksi. Pellava tuntuu ihanan vilpoiselta ja on pitkäikäinen.
Puuvilla
Puuvilla on puuvillakasvista saatava kasvikuitu. Kypsät keltaiset kukinnot muodostavat noin 50 päivän päästä kapselimaisia hedelmiä. Kapselit aukeavat ja pehmeiltä pumpulitupoilta näyttävät valkoiset kuituhaituvat riippuvat kasvista. Sadon keruun jälkeen ne puristetaan palloiksi. Tämän jälkeen palloista puhdistetaan useaan otteeseen muiden kasvien jäänteet ja liian lyhyet kuidut saadaan lajiteltua pois. Pitkät kuidut keritään langaksi, josta valmisetetaan puuvillatekstiilejä. Puuvilla on hengittävää ja kestää hyvin kulutusta.
Silkki
Silkki on eläinperäistä luonnonkuitua, jota saadaan silkkiperhosen toukan koteloista kelaamalla. Lajia edustavat toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa mulperinlehtiä. Toukat alkavat kehrätä 10 cm:n pituuden saavutettuaan. Toukka valmistaa yhdestä yksittäisestä itse tuottamastaan säikeestä ja valmistamastaan silkkilimasta (serisiini) lujasti yhteen liimautuvan kotelokopan eli kokongin. Ehjän kokongin säikeen pituus voi olla jopa 3 kilometriä. Silkkikuitu erotellaan kampaamalla kokongin ulkokuori. Tämän jälkeen kehrätään raakasilkki ja keitetään saippuavedessä liman erottamiseksi kuidusta ja tyypillisen kiillon aikaansaamiseksi. Silkki tasaa lämpötilaeroja ja on materiaalina rypistymätön.
Villa
Villaksi kutsutaan kuituja, joita saadaan vain elävien lampaiden turkista. Lammas tulee keriä niin, että villa irtoaa yhtenäisenä villalevyinä. Puhdistuksen jälkeen villa kammataan ja irrotellaan. Näin saadut villakuidut keritään ja voidaan myös värjätä. Kehräämisen tuloksena syntyy lopullinen villalanka. Materiaalina se on itsestään puhdistuvaa, eristävää ja hengittävää.
